Täydellinen musta komedia on Frank Ozin brittiläinen, palkittu "Arvoituksia arkussa" (Death at a Funeral) vuodelta 2007. Isän hautajaiset saavat omituisia käänteitä, kun paikalle ilmestyy pituusrajoitteinen kiristäjä homoeroottisten valokuvien kanssa.
Lisänsä soppaan tuo vääriin käsiin eksyneet huumaavat lääkkeet. Kannattaa katsoa. Taisin nauraa niin, että itkin. :)
"Hullut hautajaiset" (Before You go) kertoo kolmesta sisaruksesta, jotka saapuvat äitinsä hautajaisiin. Menossa mukana mm. John Hannah, Tom Wilkinson, Julie Walters. Elokuva on vuodelta 2002 ja sen murre antaa jo syyn katsomiselle. Ei paha?
"Catch and release" kertoo Graysta, jonka sulhanen kuolee häiden aattona.
Hän muuttaa tämän kavereiden luokse asumaan ja saa selville monia yllättäviä asioita edesmenneestä rakkaastaan - ja ehkä itsestäänkin.
Jennifer Garner ja Timothy Olyphant tekevät laatutyötä päärooleissa.
"8 naista" (8 Femmes) kerää yhteen järeän sarjan huippuluokan naisnäyttelijöitä. Mies on kuollut, murhattu. Paikalla on vaimo, käly, anoppi, sisäkkö, taloudenhoitaja jne. Kaikilla on omat salaisuutensa, kuka heistä on syyllinen? Elokuva voitti hopekarhun Berliinissä 2002.
"3 perhettä yhdet hautajaiset" (Eulogy) on tähtinäyttelijöillä vuorattu musta komedia suvun päämiehen hautajaisista. Mukana mm. Hank Azaria, Ray Romano, Zooey Deschanel, Kelly Preston, Famke Janssen ja Debra Winger. Lasten mielestä "outo filmi".
4 kommenttia:
Kieltämättä arvoituksia arkussa nauratti, melkein tuli pissat housuun. :D. Erittäin kieroutuneella tavalla hyvä elokuva.
Itseasiassa toi viimeisin leffakin on ihan katsottava. Siinäkin oudolla tavalla hyvää huumoria. Outoja tyyppejä, joten siksi outo elokuva?
Heluna: Se oli paikotellen tosi hauska. :) Ehkei silti olisi kiva olla sellaisissa hautajaisissa. Yhtenä lapsena muuten sama miesnäyttelijä kuin Ylpeys ja ennakkoluulossa Keira Knightleyn kanssa.
Jotkut elokuvat vaativat lisäksi sen, että olosuhteet natsaavat. Siksi ne jossain tietyssä iässä/elämäntilanteessa/mielentilassa voivat kolahtaa täysillä.
Ylipäänsä hautajaisissa ei ole kivaa.
Mielentila liittyy hyvin paljolti siihen kolahtaako jokin elokuva, vai ei. Toiset elokuvat taas kolahtavat ihan missä tilanteessa vain.
Heluna: Olin alaluokalla, kun pappani kuoli. Äidin isä siis, toiset isovanhemmat olivat kuolleet jo kauan ennen syntymääni ja mummokin kun olin pikkutyttö. Matkustimme Pohjanmaalle hautajaisiin, sinisellä kuplalla. Oli talvi, koska kaikissa valokuvissa minulla on talvihattu. Siihen aikaan naisilla oli mustat hunnut kasvojen peittona, jotta voivat rauhassa kulkea silmät punaisina, äidilläkin siis oli sellainen hattuun kiinnitettynä. Papan arkku oli pihamaalla pukkien päällä ja kansi auki. Ihmiset saivat niin hyvästellä vainajan. Se ei ole muistikuvaani, vaan muisto valokuvista.
Vähän tämän jälkeen opettaja antoi tehtäväksi kirjoittaa aine jostain juhlasta. Parhaan kaverini, Helenan, sisko oli mennyt naimisiin ja hän kirjoitti siis häistä: "Häät olivat kamalan surulliset. Kaikki itkivät." Tämän voin uskoakin, koska väkihän itkee häissä. Myös Helenan isä - sen tiedän kokemuksesta, koska hän vaimoineen oli kirkossa (olivat meidän naapureita, kun olin lapsi)kun me isäsi kanssa menimme naimisiin ja kulkiessani kohti alttaria hyvin fiinisti ja rauhallisesti katsoin tätä Veikkoakin ja näin kuinka kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin.
No, palatakseni siihen ainekirjoitukseen. Minä kirjoitin siis pappani hautajaisista: "Meillä oli hauskaa. Kävimme Pohjanmaalla ja näin paljon serkkuja."
Oman äitini hautajaisistakin minulle jäi kuitenkin hyvä mieli. Sukua oli koolla paljon ja itkimme yhdessä ja muistelimme äitiä ja välillä nauroimme niitä muistoja ja hauskoja hetkiä. Itku ja nauru ovat niin lähellä toisiaan. Vähän kuin viha ja rakkaus.
Lähetä kommentti